lauantai 20. lokakuuta 2012

Ooppera: Don Carlos - Kansallisooppera 2012-10-19

Don Carlos on Verdin hienoimpia oopperoita. Verdi yhdistää tuttuun tapaansa yksilöiden kohtaloita suurempiin kokonaisuuksiin. Don Carlos käsittelee isän ja pojan suhdetta samaan naiseen ja kuinka politiikka ajaa rakkauden edelle. Samalla tutkaillaan vapaustaistelua ja politiikan suhdetta uskontoon. Moisista lähtökohdista Verdikin sai tehdä varsin paljon työtä oopperansa eteen ja oopperasta on useampia versioita. Ensimmäinen versio oli massiivinen viisinäytöksinen ranskankielinen ooppera. Sitä Verdi leikkasi ja muokkasi lyhyemmäksi. Ja tietysti oopperasta tehtiin myös italiankielinen versio. Kansallisoopperan versio on nelinäytöksinen ja italiankielinen, jota pitäisi itse asiassa kutsua nimellä Don Carlo, mutta suomalainen esitysperinne on pitänyt oopperan nimen ranskankielisenä versiona. Tuotanto on yhteistuotantoa Tšekin Kansallisoopperan kanssa. Prahassa tuotanto nähtäneen ensi kertaa keväällä 2013.

Monet Verdin oopperat kaipaavat vahvaäänisiä laulajia, jotka kykenevät välittämään uljaat melodialinjat. Eilisessä ensi-illassa alku ei antanut suuria lupauksia, mutta toisen näytöksen Carlo/Eboli/Rodrigo trion jälkeen koko esiintyjäkaarti tuntui saavan ilmaa siipien alle. Nimiroolin esittäjä Mika Pohjonen ei etukäteen tuntunut varmimmalta valinnalta, mutta yllättävän hyvin hän tehtävästään suoriutui. Rodrigon roolissa Tommi Hakalan ääni tuntui varsin epätasaiselta. Muutamaan otteeseen saimme nauttia kunnolla, mutta monasti hänen äänensä ei tuntunut fokusoituvan kohdalleen. Päänaisroolit olivat Judith Howarthin ja Lilli Paasikiven harteilla. Howarthin ääni ei ryhmäkohtauksissa kantanut mielestäni tarpeeksi, mutta toisaalta vaikkapa "Tu che le vanità" oli komeaa kuultavaa. Lilli Paasikiven äänikin heräsi tuon yllämaititun trion jälkeen, hieno rooli häneltä.

Entäpä sitten bassot, joiden ansiosta Don Carlos usein tunnetaan? Don Carloksessa on kaksi keskeistä bassoroolia; kuningas Filip II ja suurinkvisiittori. Filippinä oli eilen Mika Kares. Pidän paljon hänen äänestään, mutta valitettavasti se ei vielä omaa sitä vahvuutta ja dominanssia joka seisauttaisi veret katsomon puolella. Suurinkvisiittorina lauloi eilen Gregory Frank, kelpo suoritus vaikka vähän samaa kaipasin kuin Kareksenkin osalla.

Orkesteria johti eilen Pietro Rizzo. En tiedä joutuiko hän hieman pidättelemään orkesteria, mutta oopperan mittaiseen kaareen hän ei tulkinnassaan päässyt. Hyvä perussuoritus.

Aloitin tällä kertaa höpöttelyn musiikin puolelta. Musiikista ja solisteista jäi eilisillalta mukava muisto, mutta samaa ei voi sanoa ohjauksesta. En oikein voi ymmärtää miten Verdin ja tekstistä vastaavien Méryn, Du Loclen ja Schillerin oopperasta voi saada tapettua ylevyyden ja nyanssit? Ohjaaja Manfred Schweigkoflerin Don Carlosta vihjailtiin goottihenkiseksi ja kyllähän se sitä pinnallisella tasolla onkin. Lavastuksesta pidin paljonkin. Kallio, rauniot, kuollut metsä ja hautausmaa tunnelma toimii kyllä. Asut olivat solistien osalta ok, mutta vaikkapa naiskuoron ensimmäisen näytöksen Carmen-henkiset harso-kukka-asut yhdistettyinä aurinkolaseihin osoitti että kokonaisnäkemys ei ole kunnossa. Kun samassa kohtauksessa on vielä ilmakitarakallomiekkamandoliini soittoa, niin huh huh. Pohjanoteeraus oli toisessa näytöksessä lopussa Flanderin edustajien punkkarilook anarkiamerkkeineen ja mohikaanihiuksineen. Sama huipennus loputtomine taivaasta laskeutuvine pääkalloineen jätti odottamaan tuleeko jostain lavan sivusta vielä Village People hahmot juhlistamaan tapahtumaa.

Minkä takia Schweigkofler ei vienyt goottihenkeä vakavammin loppuun asti vaan muutti sen lähes pelleilyksi? Hahmojen ja teemojen pinnallisen stereotypian kanssa leikittely kääntyy nopeasti itseään vastaan. Varsinkin kun alla oleva teksti ja musiikki ei tue sitä. Schweigkoflerilla on mielenkiintoisia ajatuksia; Filipin himon tyydytys kolmannen näytöksen alussa ennen aariaansa, onko jumala yläkerran vai alakerran asukki,... Kokonaisuus karkaa Scweigkoflerin käsistä vain aivan liian pikaisesti, missä on draaman kaari?

Mutta onneksi oli Verdin nerokas musiikki ja kelpo laulajia...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti