Ooppera: Die Walküre - Kansallisooppera 2011-09-07

Kansallisoopperan Ring ohjaus on hieno. Pidin Reininkullasta ja Valkyyria jatkoi samalla linjalla. Gottfried Pilzin lavastus on abstrakti ja selkeälinjainen, täydentäen hienosti ohjauksen samaa linjaa. Ensimmäisen näytöksessä Hundingin talo on vinossa. Maailma ei ole tasapainossa. Toisen näytöksen jylhä vuoristomaisema on kahden tason hallitsema rauniokuvaelma. Kolmannen näytöksen vuorenhuippu on kiitorata, josta valkyyriat kärräävät sotureita Valhallaan. Valojen käyttö jätti taas mieleenpainuvia kuvia. Lopun pyrotekniikka oli savuineen vaikuttava.

Tällä kertaa Segerstamin aloitus loksahti kohdalleen samantien. Jyrki Anttilan Siegmund ja Kirsi Tiihosen Sieglinde lauloivat komeasti ensimmäisessä näytöksessä. Olisiko Anttila pariin otteeseen hieman takellellut tekstin kanssa? Voi olla että kuulin väärin, tai sitten Sieglinde oli vain sekoittanut Siegmundin pään. Eipä sillä ollut vaikutusta positiiviseen kokonaiskuvaan.

Terje Stensvold lunasti taas odotukset. Rikas ja lämmin ääni, hyvä näyttelijä. Catherine Foster ei aloittanutkaan äänitykkimäisesti, vaikka kapasiteettia äänessä onkin. Kun voimaa tarvitaan sitä löytyy, mutta tarkoitus ei olekaan jatkuvasti sohia suurella pensselillä. Lilli Paasikiven Fricka on suuria suosikkejani. Mahtava rooli ja tulkinta!

Muut valkyyriat olivat tasavahva joukko. Edellispäinänä Wagner-seuran järjestämässä Ring-illassa oli kiva kuunnella Jenni Lättilän ja Ann-Marie Heinon jutustelua kulissien takaisesta työskentelystä ja harjoituksista. Nyt sitten näki kuinka työ lavalla eteni. Mielenkiinnolla odottelen Jennin tuplaroolia Jumalten Tuhossa. Break a leg!