Lappeenrannan kaupunginorkesterin ohjelmistossa oli harvinaista herkkua: Paavo Heinisen huilukonserton kantaesitys, solistina Mikael Helasvuo ja kapellimestarina Tibor Bogányi. Muut konsertin teokset olivat Ravelin Pavane, Madetojan Elegia ja Mendelssohnin 4. sinfonia.
Konsertin esimakua saatiin jo edellisenä päivänä jolloin kaupunginorkesterilla oli avoimet harjoitukset. Oli mukavaa päästä tutustumaan sävellyksen harjoitusprosessiin kun paikalla oli säveltäjäkin. Heti alussa huomattiin että kolmannen osan käyrätorvi- ja klarinettistemmat oli toimitettu soittajille transponoimattomina. Soittajat kykenivät kuitenkin soittamaan harjoituksen transponoiden suoraan stemmoistaan. Intendentti soitti julkaisijalle(?) Helsinkiin ja tauolla oikeat stemmat olivat jo käytettävissä. Muuten harjoitukset olivat balanssien, tempojen ja fraseerauksien viilamista ja sopimista. En tiedä kuinka paljon solisti ja säveltäjä olivat jo aikaisemmin keskustelleet, oletan että paljon, mutta yllättävän vähillä huomautuksilla säveltäjä solistin ja orkesterin päästi. Huilukonserton jälkeen harjoitukset jatkuivat konsertin muun ohjelmiston läpikäynnillä, ja oli hienoa huomata kuinka Bogányi kävi välillä pitkällä katsomon puolella tarkkailemassa orkesterin sointia. Muutenkin tässä vaiheessa kapellimestari selkeästi ohjasi orkesterin soittoa enemmän. Huilukonserton kanssa yhteistyö solistin, kapellimestarin ja säveltäjän välillä oli selkeää kolmikantaa. Toivottavasti avoimista harjoituksista tulisi tapa ainakin kerran tai pari kaudessa. Vähälukuisesta yleisöstä tuskin haittaa on, mutta meille musiikin rakastajille se antaa hienon lisän konserttiin.
Sitten varsinaiseen konserttiin. Aloitusnumerona oli Ravelin Pavane ja ensimmäinen ihmetys oli tempon tippuminen harjoituksista. Voi olla että muistin tempon väärin, mutta joka tapauksessa olisin toivonut hieman nopeampaa tempoa. Hitaalla tempolla jokainen sävy erottuu tarkemmin ja aloitusnumerona tämä saattaa tuottaa hieman ongelmia. Ihan hyvältä se silti kuullosti.
Toinen numero, Madetojan Elegia, toimi luonnollisena askeleena kohti huilukonserttoa. Elegiassa on myös samaa hienovaraista haikeutta kuin Pavanessa. Kaksi kauniin kevyttä aloitusnumeroa.
Illan pääteos oli ilman muuta Paavo Heinisen huilukonsertto. Heininen on säveltänyt konserton Leevi Madetojan hengessä ja se kuulostaakin varsin tonaaliselta. Konsertto ei ole myöskään virtuoosikonsertto, jossa solistin sormet hehkuvat kuumana, vaan taitoa vaativat osat on pienempinä erinä kätketty konserton sekaan. Orkesterissa on mukana harppu, joka on monasti keskeisessä osassa solistin ja orkesterin välissä ja seassa. Edellisillan harjoituksissa sävellyksestä ei tietenkään saanut kokonaiskuvaa jatkuvien keskeytyksien ja hyppyjen takia. Ensimmäisessä osassa, Scherzo et Elegia, eivät scherzo ja elegia olleet peräkkäin, vaan vaihtoivat vuoroja ja kietoutuivat toisiinsa. Hieno kudelma. Toinen osa Sonata sisältää muutamia hiljaa ja vienosti orkesteroituja jaksoja jotka ovat varsin visuaalisia. Kolmannessa osassa on toistuva laskeva teema, joka jakaa osan pienempiin yksikköihin joista ainakin minulle tuli mieleen pastoraalisia kuvia. Kokonaisuutena pidin konsertosta kovasti. Solisti ja orkesteri suoriutuivat urakasta hyvin, jossain olin kuulevinani pieniä eriaikaisuuksia, mutta eivät ne haitanneet. Erityisen mukavaa on se, että konsertto äänitettiin Ylen toimesta ja se lähetetään radiossa 17.10. Harmittavaa uusissa sävellyksissä on se, ettei niitä usein pääse kuulemaan kuin kerran. Jos levytystä tai radiointia ei tehdä, niin teos on pakko yrittää sulattaa kertakuuntelulla. Ja se on ehdottomasti väärin. Nyt on mainio tilaisuus painaa rec-nappia ja ihmetellä säveliä useampaan kertaan.
Konsertin päätti Mendelssohnin 4. sinfonia. Vahvasti klassiseen taustaan pohjautuva sinfonia oli mainio menopala ja täydellinen lopetusnumero. Eikös toisen osan teema kävisi mainiosti suomalaisesta kansanlaulusta?
Jälleen hyvä konsertti Lappeenrannan kaupunginorkesterilta. Olen nyt muutaman vuoden käynyt enemmän ja vähemmän säännöllisesti kaupunginorkesterin konserteissa ja mielestäni orkesteri on parantunut koko ajan. Eilen lavalla oli taas hieman enemmän soittajia (jouset 5-4-3-3-2) ja toivon vain että orkesteri saisi muutaman jatkuvan lisävakanssin, sillä orkesterissa on potentiaalia.
